Personal Trainer TH-Valmennus Jyväskylä: Joulukalenterin luukku 7. Tämä ilmiö voi estää sinunkin kehittymisesi!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulukalenterin luukku 7. Tämä ilmiö voi estää sinunkin kehittymisesi!

Moi!

Huippu-suoritus on aina kiehtonut meikäläistä. On hienoa ja joskus jopa hämmentävää seurata huippu-urheilijan tai vaikkapa virtuoosin lailla soittavan muusikon suorituksia. Huippu-suoritukseen tarvitaan tietty määrä geneettistä lahjakkuutta, mutta eräs huippuja kiistatta yhdistävä tekijä on harjoittelu –ja erittäin runsas harjoittelu. Huippujen tekemisistä kannattaa myös ottaa oppia, vaikka kilpaurheilutasolle itse tähtäisikään.

Itselläni suuren mielenkiintoni kohteena ovat vuosien varrella olleet huippu-suoritukset paitsi urheilussa myös musiikissa. Sekä urheilussa että musiikissa huippusuorituksia mystifioidaan. Esimerkiksi taidoistaan kuuluisan blueskitaristi Robert Johnsonin kerrottiin myyneen sielunsa paholaiselle tienristeyksessä, jolloin hän sai itselleen huomiota herättävät taidot. Todennäköisesti hän kumminkin vain istui kärsivällisesti vuositolkulla kaiken liikenevän vapaa-aikansa kitaransa kanssa, pyöritelleen savikiekkoja puhki levysoittimellaan, pyrkien oppimaan ihailemiensa muusikoiden kikkoja. Myös urheilussa kaikissa tiukasti kilpailluissa lajeissa terävintä kärkeä yhdistää valtava harjoitusmäärä –työtä, työtä ja työtä. Mutta pelkkä määrä ei vielä riitä.

Pelkkä harjoitus EI tee mestaria

10 000 tunnin sääntö on ollut usein tapetilla expertiydestä puhuttaessa, vaikka sitä on viime aikoina haastettukin. Tämä kertyvä harjoitusmäärä näyttää tosiaan yhdistävän lajissa tai alallaan huippu-tasolle nousseita. Mutta se ei vielä riitä. Monet meistä tekevät tiettyä arkiaskaretta tai työtehtävää tuon 10 000 tuntia, mutta taidot tehtävässä eivät silti yllä mitenkään poikkeukselliselle tasolle –eivät välttämättä edes juuri yli tuhatkunta tuntia harjoitelleen henkilö. Mistä on kyse?

Huippu-suorituksia tutkittaessa on havaittu eräänlainen autopilotti-ilmiö. Ihminen oppii yksinkertaisempia liikuntataitoja tai autolla ajamisen kaltaisia motorisia toiminnoissa kohtalaiselle tasolle noin 50 tunnissa. Sen jälkeen jokaista seuraavaa siirtoa ei tarvitse etukäteen miettiä, vaan ne sujuvat enemmän tai vähemmän itsestään. Nyt autopilottivaihe loksahtaa helposti päälle. Esimerkiksi huippu-suorituksia tutkinut Anders Ericsson uskoo, että amatöörit jäävät amatöörivaiheeseen etupäässä siksi, että he ovat tyytyväisiä sen hetkiseen taitotasoonsa (tai toisaalta suorituskykytasoonsa) ja eivät sen jälkeen viitsi, osaa tai uskalla analysoida tekemistään jatkuvasti ja etsiä uusia tapoja kehittyä ja haastaa itseään. Ilmiö siis pysäyttää kehittymisen.

Kuva 1. Onko sinulla autopilotti päällä? Taitotason tai suorituskyvyn kehittyminen tyssää (nuolen muuttuminen valkoiseksi), kun taidossa tai suorituskyvyssä saavutetaan tietty, automaation ja rutiininomaisuuden mahdollistava taso. Jokapäiväisissä askareissa jämähdys tapahtuu nopeimmin, mutta myös esim. harrastuksissa jäsähdetään helposti (keskimmäinen nuoli) (Ericksson 1993)

Harjoittele laadukkaasti!

Monilla meistä ei ole kuntoilun suhteen aikaa tai tarvetta käyttää 10 000 tuntia jonkun ominaisuuden harjoittamiseen. Mutta ei se mitään, loistavia tuloksia on saatavissa vähemmälläkin määrällä. Siksi erityisesti alkun kehityspyrähdyksen jälkeen on ensiarvoisen tärkeää, että analysoit omaa tekemistäsi harjoittelussa ja pyrit löytämään siitä kehitettävää –tämä on muuten huomattavasti tärkeämpää kuin optimaalisen aminohappoprofiilin säätäminen. Mietipä vaikka näitä asioita:

Mitä voisit tehdä paremmin harjoituksissa tai niihin valmistauduttaessa?
Mitkä ovat vahvuutesi? Tee niistä vieläkin vahvempia!
Mitkä ovat heikkoutesi? Paranna niitä ja varmista vähintäänkin, että ne eivät muodosta sinulle pullonkaulaa suorituskyvyn parantamisessa.
Seuraa, tapahtuuko harjoittelussasi mitään edistymistä? Autopilottivaiheen tyypillinen tunnusmerkki on juuri junnaava kehitys.
Haasta itseäsi enemmän. Tee kriittinen katsaus siihen, möllötätkö mukavuusalueellasi, vai pyritkö oikeasti eteenpäin.
Hanki ulkopuolista palautetta. Valmentajat ohjaavat huippu-urheilijoita mutta myös kuntoilijoita oikeaan suuntaan –harjoittelemaan asioita, joita he tarvitsevat eikä pelkästään asioita, joissa he ovat hyviä tai joita he tykkäävät tehdä. Esimerkiksi huippu-muusikoilla samassa roolissa ovat opettajat.